Minä olen niin pelottava

Koko kirjoitti blogissaan vastineen Olli Immosen kohua aihettaneeseen tekstiin. Kommenteissa osa syytti häntä draamasta ja liioittelusta.. mutta voin ihan täysin suomalaisena, vitivalkoisena, todeta sen, että kyllä asenteet näkyvät ja tuntuvat. Kas, kun minä satun pukeutumaan väärin ja uskonkin suomalaiseksi ihan päin mäntyä.

Ulkona liikkuessa minulla on "kaapu" päällä. Pukeudun jilbabiin (pitkähihainen "mekko"/"takki") ja huiviin. Pukeudun siis epäsuomalaisesti, epäsopivasti joidenkin mielestä. Kuten vaikkapa juuri Olli Immosen mielestä:

Helsingin kadulla liikkuvia ihmisiä katsellessa ei pysty enää lainkaan sanomaan, mistä maasta mahtaakaan olla kyse. Vastaan on tullut paljon ihmisiä, jotka ulkonäkönsä perusteella eivät selvästikään ole sopeutuneet moderniin suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkkinä voidaan mainita hunnutetut musliminaiset. (Nyt.fi)

Ilmeisesti siis meillä pitäisi olla jokin pukeutumiskoodi, että ei häiritsisi muiden silmää liikaa. Ai, kuulostaako tutulle? Olisiko niin, että tietyt tahot itse juuri kritisoivat tiettyjä maita, joissa pukeutumiseen puututaan ja siitä määrätään, mutta sitten kuitenkin itse ovat valmiita samaan: kieltämään tietynlaisen pukeutumisen tai määrittelemään millainen pukeutuminen on sallittua.

Minä olen itse vaatteeni valinnut, ja kritiikistä huolimatta niitä käytän. Varmasti olisi helpompaa toimia toisin, mutta tämä on minun valintani. Itse en ole onneksi kohdannut väkivaltaa (vältän kyllä tällaisia paikkoja/tilanteita, joissa en koe oloani turvalliseksi; joten ehkä se selittää asiaa), mutta huutelua olen saanut osakseni ja keskisormea on näytetty useammankin kerran. Hyvin aikuismaista käytöstä aikuisilta ihmisiltä siis. Esimerkillistä suorastaan.

Valitettavasti kaikki huivipäiset eivät ole säästyneet väkivallalta Suomessa. Tai heidän lapsensa. Jonkun lapsi on saanut puukon kaulalleen, koska äiti on huivia käyttävä musliminainen. Toista on jahdattu kepillä uhaten. Mulkoilua, haukkumista, syljeskelyä. Oluetkin on joku saanut niskaansa. Sen vuoksi Olli Immosen purkautuminen ei ole leikin asia. Hänen viestinsä on voinut ymmärtää kehotukseksi väkivaltaan vaikka hän ei kenties sitä itse niin tarkoittanutkaan.

Minä olen niin pelottava. Sitä on itsekseen jupistava jotain ohimennessään. Tai näytettävä ohiajaessaan auton ikkunasta keskisormea. Tuntematta minua tai tietämättä mitään elämästäni. Koska minä olen mitä uutisissa puhutaan. Minä olen vaikka sanoisin, että vastustan ja en hyväksy. Mutta onneksi... ihmisiä on muunlaisiakin, ja olen saanut tavata ihania ihmisiä niin opiskellessani, töissä tai vaikka leikkipuistossa.