torstai 15. lokakuuta 2015

Muslimi, sosiaalituilla eläminen ja pimeät työt...

Viime aikoina ovat Suomeen tulleet pakolaiset kiehuttaneet tunteita kritisoimalla heille annettuja ruokia ja tukia (ja muualtakin on kantautunut vastaavanlaista puhetta). Olen jo hetken tämän tekstin kirjoittamista pohtinut, sillä tämä ei yksinomaan liity vain näihin pakolaisiin ja heidän asenteisiinsa, vaan olen törmännyt myös tähän ikävään asenteeseen myös muissa yhteyksissä. Heti alkuun täytyy sanoa, että tarkoituksenani ei ole yleistää tätä asiaa koskemaan vain pakolaisia saati muslimeja ryhmänä. Mutta nimenomaan siksi tartun tähän aiheeseen, että tätä esiintyy muslimien keskuudessa.

Makuasioista ei voi kiistellä, sillä meistä jokaisella on oma makunsa ruokien suhteen. Mutta jos tulee johonkin hakemaan turvaa, niin millä järjellä ja oikeudella voi edes arvostella saamaansa ilmaista ruokaa (kun kyse on vain siitä, että se ei vastaa omien makunystyröiden vaatimuksia - allergiat ja eettiset seikat ovat sitten oma juttunsa)? Sen lisäksi muslimille ei olisi soveliasta edes arvostella ruokaa, sillä Profeetta Muhammad ei ikinä kritisoinut hänelle tarjottua ruokaa. Jos hän halusi syödä, hän söi; ja jos hän ei pitänyt jostakin, hän jätti sen syömättä (Al-Bukhaarin ja Muslimin kokoelmista). Sen lisäksi hän ja hänen perheensä saattoivat elää lähes yksinomaan kahdella "mustalla" asialla parikin kuukautta, koska muuta ei ollut saatavilla. Aaishah on kertonut: "Näimme kolme kuunsirppiä kahden kuukauden aikana, eikä Allaahin Lähettilään talossa sytytetty tulta (ts. ruoanlaittoa varten)." Häneltä kysyttiin: "Millä pysyitte hengissä?" Aaishah vastasi: "Kahdella mustalla asialla, ts. taateleilla ja vedellä, mutta Allaahin Lähettilään naapureilla oli kameleita, ja he antoivat Profeetalle niiden maitoa, ja hän antoi sitä meille juotavaksi." Aika karua, sanoisin. Taateleita, vettä ja kamelinmaitoa. Eikä siinä silti alettu kritisoimaan naapuria, että annapa jotain parempaa.

Mutta tuon ruokaprotestin syyhän taisi sitten lopulta olla joku aivan muu kuin ruoka itsessään. Rahastahan se olikin kiinni. Kun ei sitä saakaan tarpeeksi. Ilmainen majoitus, ruoka ja sen päälle vielä annetaan rahaa. Mutta  kun toinen saa enemmän, minäkin haluan. Tämä onkin se aihe, joka tuntuu olevan jokseenkin epäselvä. Jotkut ihmiset saattavat pitää sosiaalituilla elämistä jotenkin tavoiteltavana, sillä mikä olisikaan heidän mielestään parempaa kuin saada rahaa tekemättä mitään? Sitähän voisi sitten keskittyä kaikkeen siihen mistä todella pitää ja nauttii. Tässä muslimin kohdalla tulee kuitenkin eteen kaksi ongelmaa. Jos lähdetään ihan siitä liikkeelle, että miten tämä yhteiskunta oikein pyörii. Mistä ne tuet ja avustukset oikein tulevat? Eivät ne taivaalta tipahda niitä haluavien syliin. Jos kaikki alkaisivat elämään tuilla, ei niitä enää lopulta olisi. Ne kuitenkin kustannetaan verovaroin, tulonsiirtoina. Raha kiertää yhteiskunnassa eri kanavia pitkin, ja osa tästä rahasta ohjataan heille, joilla menee heikommin. Islamistakin löytyy oma sosiaalisen tuen järjestelmänsä, esimerkiksi zakatin (ns. almuveron) muodossa. Islamilaisella valtiolla on bayt al-maal, joka hallinnoi valtion rahoja. Sen kautta annetaan rahaa/tukea sitä tarvitseville. Lisäksi jos lukee islamin alkuvaiheiden historiaa, voi nähdä miten esimerkiksi toinen kalifi 'Umar ibn al-Khattaab rakensi islamilaisen valtion sosiaalisen tuen järjestelmää. Mutta jostain se raha siis aina tulee, se ei kasva puussa. Nämä järjestelmät vaativat toimiakseen sen, että ihmiset pääasialliset ansaitsevat itse elantonsa eivätkä pyri elämään tukien varassa.

Tästä pääsemmekin siihen erityisesti muslimeja koskevaan osuuteen. Muslimin tulisi aina pyrkiä itse ansaitsemaan laillisesti elantonsa. Profeetta Muhammad on sanonut: "On parempi ottaa köysi ja kantaa sen avulla puita selässään ja myydä ne. Allaah suojaa hänen kasvonsa sen vuoksi, koska hän teki niin eikä pyytänyt ihmisiltä, jotka antavat tai eivät anna." Profeetta Muhammad on myös sanonut: "Ylempi käsi on parempi kuin alempi käsi. Ylempi käsi antaa ja alempi käsi on kerjääjän." (al-Bukhaari) Suomessakin vieraillut tri Bilal Philips painotti tätä seikkaa neuvoissaan Suomessa asuville muslimeille: "Kouluttautukaa ja menkää töihin."

Elannon tulisi olla myös laillisesti hankittu. Työn täytyy siis olla islamin mukaan hyväksyttävää eikä pimeänä tehtyä. Kuinka moni pimeän työn tekijä ottaakaan vastaan erinäisiä avustuksia? Ne avustukset kuitenkin tulevat varoista, joita pimeä työ ei kartuta. Sen lisäksi Suomessa hyvin monet asiat kustannetaan verovaroin, joten niiden käyttäminen vaatii osallistumista niiden kustannuksiin (vaikka emme niistä suoraa laskua saakaan). Pimeän työn tekeminen ja tukien nostaminen samanaikaisesti sotii täysin islamin oikeuskäsitystä vastaan. Muslimin tulisi aina täyttää velvoitteensa ja noudattaa lakeja. Jumala sanoo Koraanissa:

"Uskovaiset, täyttäkää sopimuksenne. " (Koraani 5:1)
 Muslimin ei ole sallittua huijata tai harhauttaa. Profeetta Muhammad on kuvannut tekopyhiä seuraavin sanoin: "Kun hän tekee sopimuksen, hän rikkoo sen." (Al-Bukhaari ja Muslim) Yksi Profeetta Muhammadin neuvoista seuralaisilleen oli: "Älkää olko petollisia." (Muslim) Onkin aivan käsittämätön ajatus, että muslimi hyväksyy pimeän työn.

Al-Sarkhasi on sanonut: "Muslimin, joka elää heidän kanssaan rauhassa, ei ole sallittua pettää heitä, koska pettäminen on kiellettyä. Profeetta Muhammad on sanonut: 'Jokaisella pettäjällä on selässään Ylösnousemuksen päivänä merkki, joka paljastaa hänen petoksensa.'"

Shaykh Muhammad ibn Saalih al-Uthaymeenilta kysyttiin, saisiko tulonsa ilmoittaa väärin, jotta saisi ylimääräisiä etuuksia ja välttäisiä veroja. Hän vastasi:

"Tämä ei ole sallittua, sillä henkilö on tehnyt sopimuksen, ja jos on sopimus, niin ei ole sallittua toimia sitä vastaan tai harhauttaa järjestelmää."
Toki uuteen maahan muuttaessa alussa tarvitsee tukea. Muslimien historiasta löytyy tästä oiva esimerkki, kun muslimit muuttivat Mekasta Medinaan pakoon vainoa. Medinan asukkaat ottivat "pakolaiset" vastaan ja jakoivat heidän kanssaan sen mitä heille oli. Mutta sosiaalitukien varaan ei tulisi jäädä. Ne ovat tilapäinen tuki, jotta pääsee omille jaloilleen.

Taloustieteeseen ja yleisesti raha-asioihin liittyvät islamin lait eivät ole kovin hyvin tunnettuja. Yksi mielenkiintoinen aihe onkin korko. Se on toisen postauksen aihe, mutta olen huomannut, että tämän suhteen muslimien itsensä keskuudessa on paljon tietämättömyyttä kuinka vakava asia oikeasti on kyseessä, ja toisaalta taas ei-muslimien keskuudessa tämä on melko tai täysin tuntematon aihealue. Aiheena se on myös melko relevantti tämänhetkisessä taloustilanteessa, joten palataan siihen siis tarkemmin toisessa postauksessa.