Maailmassa on menossa jos jonkinlaista konfliktia, mutta kun tämä tapahtuu keskellä rauhanomaista maata, se tuntuu järkyttävän meitä enemmän. Sille ei tunnu olevan oikeutusta, ei mitään selitystäkään. Siellä ei hyökätä "vihollista" vastaan vaan halutaan nimenomaan terrorisoida, pelottaa ja ahdistaa ihmisiä. Näin juuri kävi viikonloppuna Pariisissa.
Uutisten lukeminen sai minut sekä surulliseksi että vihaiseksi. Kaikki ne ihmiset, jotka eivät ole millään lailla uhanneet näitä hyökkääjiä. Tässä ei ole kyse mistä tahansa "sodankäynnistä", vaan ennemminkin viestin lähettämisestä. Heillä on sanoma, jonka he haluavat saada kaikkien mieliin. Uutisvälineet kaivavat heistä kaiken mahdollisen mitä vain suinkin voivat ja levittävät sitä eteenpäin. Heidän sanomansa ja ajatuksensa leviävät tässä vanavedessä. Heidän sanomansa uhkaa tukahduttaa meidän muiden äänen. Meidän, jotka emme halua tätä sanomaamme lähettää aseen piipun kautta.
En edes löydä sanoja kuvaillakseni sitä mitä tunnen tätä ajatellessani. Se on niin suuri vääryys mitä Pariisissa tapahtui. Onkin lohdullista nähdä, että voimme yhdessä asettua tätä vääryyttää vastaan. Toinen vaihtoehtoinen skenaario sitten onkin, että tämä johtaa kaikkien muslimien syyttämiseen näistä tapahtumista.
Islamin oppineet puhuvat voimakkaasti terrorismia vastaan, mutta tämä ääni ei yleensä pääse kovin voimakkaasti esille. Nämä Pariisin iskujen tekijät saavat enemmän palstatilaa. Kuinka moni esimerkiksi tietää Saudi Arabian suurmufti Shaykh Abdul Aziz al-Shaykhin nimittäneen ISISiä islamin viholliseksi nro 1? Saudi Arabian lisäksi myös Egyptissä toimiva al-Azharin yliopisto on tuominnut nämä teot islamin vastaisina. Saudi Arabian oppineiden neuvosto taas sanoi, että "terrorismi on islamin opetuksien ja sen koko maailmalle tuoman armon käsitteen vastaista." Itse olen jo sivunnut tätä aihetta aiemmin blogissani, "Miten se nyt oikein on, pitääkö muslimin taistella jokaista "vääräuskoista" vastaantulijaa vastaan."ja "Siviilien kimppuun hyökkääminen".
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Tätä ilmiötä vastaan pitää nousta yhdessä. Ja tämän on myös lähdettävä voimakkaasti muslimiyhteisön itsensä sisältä. Tämä lähtee jo siitä, että vanhemmat pitävät huolta lapsistaan, ovat kiinnostuneita heidän menoistaan ja teoistaan. Shaykh Abdul Aziz al-Shaykh on myös kehottanut vanhempia tähän:
"Vanhemmilla on oma tärkeä roolinsa lastensa kasvatuksessa. Perhe on ensimmäinen kontakti maailmaan lapsille, ja siellä he saavat hoivaa, opetusta ja johdatusta."
Uskalletaan myös puhua toisillemme ja tutustua toisiimme. Ei olla vieraita, ettei tarvitse pelätä toista tai kenties ajatella hänen olevan jotain muuta kuin hän todella on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti